Tulos ja liikevaihto olisivat voineet olla paremmatkin, jos vain terästä olisi ollut enemmän saatavana. Loppusyksyllä varastomme olivat todella kuivat ja monen erikoisvärin ja -materiaalin kohdalla jouduimme mekin myymään pelkkää ei-oota. Markkinointia ja uusasiakashankintaa emme tänä vuonna tehneet oikeastaan lainkaan, vaan keskityimme vakioasiakkaittemme palveluun. Monen kilpailijamme tilanne on ollut paljon huonompi. Vaikka joissain tuotteissa jouduimmekin tarjoamaan asiakkaille vaihtoehtoisia materiaaleja, pystyimme kuitenkin pitämään toimitukset ajallaan ja palvelemaan asiakkaitamme pääsääntöisesti erittäin hyvin.

Rakennusteollisuutta palvelevana teollisuusyrityksenä talvi merkitsee meille aina kaupankäynnin vääjäämätöntä hiljenemistä. Talvella Virtessä keskitytään askareisiin, jotka valmistavat meitä seuraavaan sesonkiin. Parhaillaan raivaamme pihalle lisää tilaa ja järjestelemme pihan varastoja uusiksi. Kesän mittaan kuivuneet hyllyt täytetään ja uusia koneita ja tuotantolinjoja laitetaan käyttökuntoon. Myös pahasti roudanraiskaama ja muutenkin liikaa elämää nähnyt piha-aita uusitaan. Pieniä ja isoja linjahuoltoja tehdään tietysti myös.

Rakennusalan syklisyys on monen mielestä kirous. Minusta se on enemmänkin siunaus. Tietysti se on haaste, kun kassavirrasta katoaa 2-4 kuukaudeksi pahimmillaan jopa 70 %. Kuukaudet ovat väistämättä tulokseltaan pahasti tappiollisia ja sesongin aikana kertyneitä voittoja on käytettävä juoksevien kulujen kattamiseen. Kuitenkin, syklisyys tuo vuoteen oman luonnollisen rytminsä. Kiire helpottaa hetkeksi, kehitystöille löytyy luonnollista aikaa ja moneen sellaiseen asiaan löytyy aikaa, johon kuumimpana sesonkina ei millään pystyisi panostamaan. Asiakkailla on taas aikaa tavata ja meillä on aikaa kuunnella. Oma mielipiteeni on, että syklisyys myös suojaa Virten kaltaista pientä toimijaa, sillä se tekee alasta vähemmän houkuttelevan kilpailulle. Isojen tuotantoyksiköiden on meitä vaikeampaa sopeuttaa toimintaansa hiljaiseen kauteen, jolloin kassavirta ei riitä edes kulujen kattamiseen.

Sopivasti tämä syklinen hiljeneminen osuu joulun aikaan. Kinkkua kelpaa syödä, kun tietää, että pyhien jälkeen ei työpöydällä odota valtava määrä keskeneräisiä töitä, vaan joulun pyhät paketoivat myös kiireisen sesongin ja uutta vuotta kohti voidaan lähteä ainakin kohtuullisen puhtaalta pöydältä.

The post Vuosi 2021 pian paketissa appeared first on Virte-Metalli Oy.

Tähän mennessä teräsmarkkinoilla tapahtunutta:

Raakamalmin hinta lähti kovaan nousuun kesällä 2020 ja saavutti huippunsa toukokuussa 2021. Teräksen hinta lähti seuraamaan raakamalmin hinnannousua joulukuussa 2020 ja saavutti huippunsa syksyllä 2021. Teräksen hinta nousi Euroopassa yli 100 %. Amerikassa nousua oli jopa 200 %. Jalostetuimpienkin tuotteiden hinnat nousivat 50 %, vaikka niissä teräksen lisäksi hintaan vaikuttavat merkittävästi monet muutkin asiat, kuten esimerkiksi sinkitys ja maalaus.

Heinäkuun 21. päivä rautamalmin hinta lähti jyrkkään laskuun ja tähän mennessä malmin hinnasta on sulanut yli 50 %. Mielenkiintoista kyllä, romuteräksen hinta ei ole laskenut juuri lainkaan vaan sahaa tällä hetkellä vain noin 10 % alle kevään huipputason. Ilmiö, jossa malmin ja kierrätysteräksen hinnat eivät seuraa lainkaan toisiaan, lienee historiassa ainutlaatuinen.

Rautamalmin hinnan romahdus johtuu käytännössä yksinomaan siitä, että maailmanmarkkinoille on tullut loppukesästä valtava määrä australialaista malmia. Syy tähän kysynnän ja tarjonnan epäsuhtaan on Kiinan ja Australian välinen diplomaattinen kriisi, joka laajeni keväällä kauppasodaksi ja Kiina lopetti muun muassa hiilen ja malmin oston Australialta.

Australia on ylivoimaisesi maailman suurin rautamalmin tuottaja ja Kiina normaalioloissa ylivoimaisesti suurin (australialaisen) rautamalmin ostaja. Nyt kun Kiina ei osta malmia, Australialla riittää malmia muulle maailmalle yli tarpeen ja kyvyn käyttää. Hinnat reagoivat putoamalla. Kyse on molemmin puolin kovasta pelistä – Australia tietysti häviää vähintään kymmeniä miljoonia dollareita päivässä, kun malmin hinta on romahtanut. Toisaalta malmin hinta pysyy alhaalla vain niin kauan, kun Kiina ei malmia osta, vaan seisottaa mieluummin omia terästehtaitaan raaka-aineen puutteessa. Kiinalle tilanne on ongelmallisempi. Rakentaminen ja teollisuus eivät ilman terästä pärjää. Tällä hetkellä konsensus onkin se, että Kiinan yritykset laittaa Australia polvilleen eivät ole onnistuneet ollenkaan. Kiinalle energiapulan, terästehtaiden sulkemisen ja rakentamisen hyytymisestä aiheutuneita kustannuksia voimme tietysti vain arvailla.

Normaalisti tällainen kauppasota ratkeaa siihen, että molemmat osapuolet häviävät siinä liikaa rahaa. Tällä kertaa kauppasodan juuret ovat kuitenkin puhtaan poliittis-diplomaattiset, eikä raha tällä kertaa ratkaise kaikkea.

Vaikka malmin hinta on romahtanut, teräksen pitkän aikavälin futuuritkaan eivät ole vielä isosti reagoineet tilanteeseen. Tulkitsen tämän niin, että toistaiseksi markkina uskoo yhä lyhyen aikavälin kriisiin. SSAB:lle ja muille eurooppalaisille teräsyhtiöille tällainen kriisi on nähdäkseni lähinnä tervetullut. Markkinoilla on malmia saatavana halpaan hintaan, mutta tehtaat ovat myyneet omat tuotantonsa kuukausia eteenpäin. Niin kauan, kuin markkinoilla on pulaa lopputuotteista, hinnat eivät putoa, vaikka raaka-aine halpenisikin. Seurauksena luulisi olevan terästehtaille vain entistä lihavampia katteita.

Oma mausteensa tähän soppaan on globaali komponenttipula, joka pakottaa esimerkiksi autotehtaita ajamaan tuotantoaan alas. Tämä saattaa hetkellisesti korjata kysynnän ja tarjonnan epäsuhtaa Euroopan teräsmarkkinoilla ja laskea myös hintoja. Nähdäkseni kuitenkin tämä kysynnän (ja hintojen) lasku jää väliaikaiseksi, sillä komponenttipulan helpottaessa autoteollisuus tulee tarvitsemaan terästä entistä kipeämmin kiriäkseen kiinni toimitusaikataulujaan. Jos lisäksi Kiina alkaa taas ostaa malmia markkinoilta, kysyntä tulee taas ylittämään tarjonnan. Lopputuoksena saattaa siis 2022 loppupuolella olla teräksen entistä kovempi kysyntä (ja kovemmat hinnat) kuin nyt.

Toistaiseksi ei mielestäni ole syitä uskoa tai perusteita toivoa, että 2022 tultaisiin näkemään paljoakaan halvempia hintoja, kuin ne hinnat, joiden kanssa olemme eläneet nyt 2021 loppuvuoden.

The post Katsaus teräsmarkkinaan 2021 ja arvailut 2022 appeared first on Virte-Metalli Oy.

Hintojen nousu ei ole yksin suomalainen tai edes eurooppalainen ilmiö. Globaalisti terästuotteiden kysyntä on yksinkertaisesti tarjontaa suurempaa. Eurooppa on hyvin riippuvainen sekä rautamalmin että teräsaihioiden tuonnista, eikä toimittajien kapasiteetti riitä vastaamaan kasvaneeseen kysyntään. Ongelmaan ei ole nopeaa ratkaisua, sillä kaikkien toimittajien ja tukkureiden varastot ammottavat näissä oloissa tyhjyyttään vielä pitkään. Tässä tilanteessa Suomi on jopa merkittävästi paremmassa asemassa kuin Keski-Eurooppa, sillä Ruotsin Kiirunassa sijaitsee Euroopan (Venäjä poislukien) ylivoimaisesti suurin rautakaivos LKAB, jossa louhitaan 85 % Euroopan rautamalmista. Tästä Ruotsin valtion omistamasta kaivoksesta riittää kyllä malmia SSAB:lle ja sitä kautta saadaan kohtuullisesti terästä SSAB:n päämarkkina-alueille. Keski-Euroopan kova kysyntä kuitenkin nostaa siellä hintoja vielä enemmän kuin Suomessa, joten myös Suomen saatavuus terästuotteiden osalta on jossain määrin kireä.

Meillä Virtessä tavaraa on kuitenkin omille asiakkaillemme riittänyt hyvin, sillä materiaalin saatavuusvaikeudet ovat olleet hyvin tiedossa jo alkukeväästä ja olemme vahvasti priorisoineet omien vakiasiakkaidemme palvelua ja pyrkineet varmistamaan heille tavaran hyvän saatavuuden.

The post Uutta tietoa teräksen hinnanoususta appeared first on Virte-Metalli Oy.

Raakateräksen maailmanmarkkinahinta lähti kovaan nousuun lokakuun lopulla 2020. Samaan aikaan alkoi monen muunkin teollisuusmetallin, kuten kuparin ja sinkin, nopea kallistuminen. Myös esimerkiksi sahatavara ja öljy ovat kallistuneet merkittävästi. Siinä missä öljy on oikeastaan noussut vasta koronaa edeltäneelle tasolleen, teräksen hinta on noussut yli 700 dollariin per tonni normaalista 400-500 dollarin hintatasostaan. Puutavaran hinnannousu on ollut vielä jyrkempää, pitkän aikavälin 250-400 dollarin tasosta yli 1600 dollarin huippuihin ja vaikka siitä onkin tultu vähän alas, on 1200-1300 dollarin taso silti ennennäkemätön.

Raakateräksen ja sinkin hinnannousu heijastuu noin 6-9 kuukauden viiveellä suhteellisen korkean jalostusasteen peltituotteiden kuten kattopellin hintaan. Siten esimerkiksi kattopeltien hintojen suhteen heinäkuussa Q3 alkaessa näemme kovia hinnannousuja ja nämä korotukset heijastelevat karkeasti tammi-helmikuun hintatasoa raakateräksen ja sinkin hinnoissa. Tämä antaa aihetta epäillä, että viimeistään Q4 alkaessa tulemme näkemään vielä kovempia hintoja, jotka heijastelevat raaka-aineiden huhti-toukokuun hintatasoja. Vastaavia hintoja ei olla nähty koskaan, ei edes finanssikriisiä edeltävässä hintapiikissä.

Näin terästukkurin näkökulmasta tilanne on sekä kiinnostava että haastava. Varastossa oleva teräs antaa puskuria taklata teräksen hinnannousun aiheuttamia ongelmia, mahdollistaen joissain tilanteissa jopa tilaisuuden tehdä bisnestä, kun joitain halvalla “vanhalla hinnalla” hankittuja eriä pystyy myymään kalliilla “uudella hinnalla”. Lopulta kuitenkin varasto on pullollaan kalliilla hankittua tavaraa, eikä juuri mitään tapoja ole suojautua sitä hetkeä vastaan, kun hinnat lopulta lähtevät laskuun. Kuin kuilun reunalta katselisi, oikein vatsanpohjasta ottaa.

Kuinka kauan ennätyksellisen korkea hintataso sitten tulee kestämään? Kuka voittaa ja kuka häviää?

Ennennäkemätön koronanjälkeinen elvytys ja kulutuksen ohjautuminen esimerkiksi matkailusta kotoiluun luovat suhteellisen pitkän aikavälin kysyntäpainetta esimerkiksi kattopellin ja lautatavaran kaltaisille tuotteille. Globaali kysyntä on kuitenkin ensisijainen hintatasoa ylläpitävä voima ja globaali kysyntä nähdäkseni johtuu lähinnä koronan aikana tyhjentyneiden välivarastojen uudelleentäyttämisestä, joiden täyttämistä kova kysyntä tietysti hidastaa. Rautamalmin louhiminen tai jalostaminen ei kuitenkaan ole kallistunut käytännössä mihinkään, joten nyt nähty kymmenien prosenttien nousu hinnoissa on mielestäni väistämättä väliaikainen, joskin hintojen lasku lähelle vanhoja tasoja voi kestää hyvinkin pitkään, jopa useita vuosia.

Inflaatiosta tai väliaikaisesta hintapiikistä kärsii tietysti eniten loppukäyttäjä, eli useimmiten kuluttaja. Myös vaikkapa rakennusliike, joka on myynyt rakennuskohteen asunnot etukäteen, saattaa kuitata nykyisistä urakoistaan isot tappiot ja mahdollisesti jättää seuraavat kohteet kokonaan tekemättä, ellei kuluttajien ostovoima nouse palkankorotusten myötä. Siten inflaatio lopulta heikentää taloudellista aktiivisuutta, ellei kuluttajien ostovoima skaalaudu hintojen nousun tahdissa. Kuluttamiseen ei ole enää jatkossa yksinkertaisesti varaa. Syksyn palkankorotusten neuvottelukierroksesta tuleekin ennennäkemättömän kinkkiset, jos inflaatiomittarit huutavat punaisella, mutta on kuitenkin syytä uskoa, että kyseessä on lähinnä väliaikainen piikki hinnoissa.

Vaikka kattopeltituotteiden hinnoissa nyt nähdäänkin ennennäkemättömän kovia korotuksia, on hyvä muistaa, että Suomen kaltaisessa kalliin työvoiman ja kalliiden oheiskustannusten maassa 20 % korotus kattopellin hintaan ei kattourakan kokonaiskustannuksia nosta vielä kuin 5-10 %. Se on kustannusten nousuna vain vähän enemmän, kuin luultavasti väliaikaiseksi jäävä korotus kotitalousvähennykseen.

Peltikaton tai muiden terästuotteiden ostajalla on siis edessään kinkkinen valinta. Kiirehtiäkö hankintaa mahdollisimman paljon, jos hinnat kuitenkin tulevat pitkin kesää ja syksyä nousemaan? Vaiko lykätä hankintoja kauemmas tulevaan? Ovatko hinnat vuoden päästä yhä korkeampia kuin ne ovat vaikkapa nyt ja koska ne tulevat olemaan merkittävästi halvempia?

Kukaan ei tiedä.

The post Ihana, kamala inflaatio appeared first on Virte-Metalli Oy.